CCC: Call of the Giant Eagle

Analysoinut Appwesome

Kun etsin lapselle yhteistä ruutuhetkeä, huomaan usein valitsevani kahden ääripään väliltä: tavallisen kuvakirjan, jota katsellaan rauhassa, tai pelin, joka vaatii keskittymistä ja nopeita reaktioita. CCC: Call of the Giant Eagle asettuu näiden väliin. Yoozoo Ltd:n julkaisema sovellus rakentuu eläinhahmojen ympärille, mutta sen kiinnostavin piirre on tapa kutsua lukija mukaan kuvan tapahtumiin. Minun silmissäni se toimii parhaiten silloin, kun sitä ei käsittele pitkänä pelinä vaan tutkittavana satuna.

Interaktiivisuus muuttaa tässä ennen kaikkea lapsen roolia. Hän ei vain seuraa aikuisen lukemista tai selaa kuvia, vaan voi pysähtyä katsomaan ympäristöä ja kokeilla, miten kosketus vaikuttaa tarinan etenemiseen. Aikuinen voi olla mukana lukijana, keskustelukumppanina tai vain vieressä seuraamassa. Tarina ja kosketuksella tutkiminen kulkevat rinnakkain, ja juuri tämä yhdistelmä erottaa kokemuksen tavallisesta digitaalisesta sarjakuvasta.

Yksi tarina, jota lapsi saa tutkia itse

Kun vertaan tätä tavalliseen kuvakirjaan, ero näkyy ennen kaikkea siinä, että sivu ei ole täysin passiivinen. Kuvitus toimii lähtökohtana, mutta lukukokemus perustuu myös siihen, että käyttäjä löytää ruudulta asioita ja osallistuu tapahtumiin. Tämä tekee etenemisestä uteliaan tuntuista: lapsi ei vain odota seuraavaa sivua, vaan voi tarkkailla ympäristöä ja miettiä, mihin kannattaa koskea.

Perinteiseen sarjakuvasovellukseen verrattuna CCC: Call of the Giant Eagle tuntuu enemmän lyhyeltä yhteiseltä seikkailulta kuin suurelta lukukirjastolta. Jos etsit valtavaa määrää eri sarjoja, jatkuvasti päivittyvää sisältöä tai monimutkaista pelattavaa, tämä ei todennäköisesti ole oikea valinta. Sen vahvuus on rajatummassa, helposti lähestyttävässä kokemuksessa, jossa huomio pysyy yhdessä tarinamaailmassa.

Sovelluksen nimi ja Curious Critters Clubin mukana kulkeva tarinamaailma antavat sille oman identiteetin. Eläinhahmot tekevät tunnelmasta lapsiystävällisen, mutta en pitäisi sitä vain pienille lapsille suunnattuna ajanvietteenä. Aikuinen voi käyttää sitä yhdessä lapsen kanssa keskustelun avaajana: mitä hahmot yrittävät tehdä, mikä kuvassa muuttui ja miksi seuraavaan kohtaan kannattaa siirtyä? Näin lukeminen ei jää pelkäksi ruudun katsomiseksi.

Kuvasta tulee osa lukemista

Lukemisen kannalta tärkeintä on, ettei lapsen tarvitse hallita kaikkea heti. Interaktiivinen rakenne antaa mahdollisuuden edetä kuvien avulla silloinkin, kun itsenäinen lukeminen on vielä kehittymässä. Aikuinen voi lukea tekstin ääneen ja antaa lapsen hoitaa kosketukset, tai roolit voi vaihtaa niin, että lapsi kertoo kuvasta oman tulkintansa.

Minulle tämä on myös sovelluksen joustavan käytön kannalta olennainen asia. Käyttäjä ei tarvitse vain yhtä taitoa. Lapsi voi osallistua kuuntelemalla, katsomalla, osoittamalla tai kokeilemalla. Se ei tee kokemuksesta automaattisesti kaikille sopivaa, mutta antaa perheelle useamman tavan käyttää samaa sisältöä. Jos lukeminen väsyttää, kuvan yksityiskohtien etsiminen voi pitää lapsen mukana; jos taas koskettaminen ei innosta, aikuinen voi ottaa sen tehtäväkseen.

Interaktiivinen satukirja voi silti olla epäselvä, jos ruudulla ei ole riittävästi vihjeitä siitä, mikä on seuraava askel. Lapsi saattaa painaa kaikkea sattumanvaraisesti tai turhautua, jos kosketus ei johda näkyvään reaktioon. Siksi suosittelen ensimmäistä käyttökertaa yhdessä aikuisen kanssa. Näin näkee nopeasti, hahmottaako lapsi etenemisen ilman jatkuvaa ohjausta vai tarvitseeko hän vierelle lukijan. Samalla voi arvioida, millainen ote sovellukseen tuntuu lapsesta luontevalta: hän voi tutkia omatoimisesti tai kuunnella tarinaa ja seurata aikuisen näyttämiä kohtia.

Rauhallinen käyttötahti auttaa löytämään idean

CCC sopii parhaiten käyttäjälle, joka pitää suuresta kuvapinnasta, lyhyistä toimintajaksoista ja tarinan tutkimisesta ilman kilpailupainetta. Jos lapsi innostuu eläinhahmoista ja satukirjoista, lähtökohta on luonteva. Myös lukemista harjoittelevalle lapselle sovellus voi olla mukava välietappi, koska kuvat auttavat pitämään huomion mukana. Minusta se sopii erityisesti tilanteeseen, jossa aikuinen haluaa antaa lapsen osallistua mutta ei odota tämän lukevan kaikkea itse.

En kuitenkaan pitäisi sitä ihanteellisena vaihtoehtona lapselle, joka tarvitsee hyvin selkeän, aina samanlaisena toimivan navigoinnin tai paljon toistettavaa tekemistä. Interaktiivinen tarina voi tuntua lyhyeltä, jos käyttäjä odottaa peliltä tasoja, kerättävää sisältöä tai vapaata liikkumista. Tässä painopiste on kokemuksessa, ei pitkässä pelisessiossa. Jos lapsi kysyy heti, mitä kaikkea seuraavaksi voi avata tai rakentaa, tavallinen lastenpeli saattaa vastata hänen odotuksiinsa paremmin.

Arjessa kuvittelen käyttäväni sitä esimerkiksi rauhallisena iltapäivänä ennen iltasatua. Lapsi voisi tutkia seikkailua tabletilla muutaman hetken, minkä jälkeen keskusteltaisiin hahmoista ja tapahtumista ilman, että ruutuaikaa tarvitsee venyttää pitkäksi. Toinen hyvä tilanne olisi matka tai odotus, jossa halutaan tekemistä, mutta ei äänekästä tai nopeatempoista peliä. Jos käyttö tapahtuu kiireessä, lapsi ei välttämättä ehdi pysähtyä kuvan äärelle; tämän sovelluksen idea pääsee paremmin esiin silloin, kun sille antaa rauhallisen hetken.

Ensimmäinen kokeilu kannattaa tehdä yhdessä

Motorisesti sovellus vaikuttaa sellaiselta, että sen perusidea on helpompi lähestyä kosketusnäytöllä kuin tarkkuutta vaativaa peliä. Silti kosketuksen täytyy osua oikeaan kohtaan, ja pienelle lapselle tämä voi olla haastavaa etenkin pienellä puhelimella. Tabletin suurempi näyttö voi tehdä kuvien tutkimisesta mukavampaa, vaikka en pitäisi suurempaa laitetta välttämättömänä jokaisessa tilanteessa. Käytännössä laitteen koko vaikuttaa siihen, voiko lapsi löytää yksityiskohtia vaivatta vai joutuuko hän etsimään niitä aikuisen avustuksella.

Jos lapsella on vaikeuksia hallita nopeita liikkeitä, painallusten ajoitusta tai useita peräkkäisiä toimintoja, aikuinen voi ottaa osan ohjauksesta vastuulleen. Käytännössä lapsi voi osoittaa haluamaansa kohtaa, ja aikuinen suorittaa painalluksen. Tämä säilyttää osallistumisen tunteen ilman, että motorinen haaste peittää alleen tarinan. Tällainen työnjako on myös hyvä tapa huomata, nauttiiko lapsi enemmän kuvien katsomisesta ja kertomisesta kuin kosketustoiminnosta itsestään.

Rauhallinen satukirjamainen rakenne on lupaava vaihtoehto nopeatempoisille peleille, jos halutaan välttää jatkuvaa kiireen tuntua. En kuitenkaan lupaisi sitä täysin ärsykkeettömäksi kokemukseksi. Kuvien vaihtuminen, kosketuksesta seuraavat reaktiot ja mahdollinen ääni voivat tuntua erilaisilta eri käyttäjistä. Herkälle lapselle kannattaa aloittaa lyhyellä kokeilulla ja tarkkailla, tuntuuko sisältö kiinnostavalta vai väsyttävältä. Jos lapsi vaikuttaa kuormittuvan, voi jatkaa toisena hetkenä tai pitää käytön yhteisenä eikä itsenäisenä.

Äänenkäyttö vaikuttaa myös siihen, missä sovellusta on mukava käyttää. Hiljaisessa huoneessa lapsi voi keskittyä paremmin kuviin ja tarinaan, kun taas meluisassa autossa tai odotustilassa yksityiskohdat voivat jäädä huomaamatta. Jos ympäristö on hälyinen, aikuinen voi lukea ja selittää tapahtumia itse, jolloin kokemus ei riipu yhtä paljon siitä, miten hyvin lapsi erottaa äänet muusta taustasta. Tämä tekee sovelluksesta käyttökelpoisemman erilaisissa arjen tilanteissa, mutta ei poista sitä, että rauhallinen ympäristö auttaa keskittymään.

Yhdessä lukeminen tekee sisällöstä mukautuvan

Pidän tärkeänä sitä, ettei sovellusta tarvitse ajatella vain lapsen itsenäisenä ruutuaikana. Sen parhaat puolet tulevat esiin, kun aikuinen mukauttaa käyttöä tilanteen mukaan. Yksi lapsi voi haluta painaa itse jokaista kiinnostavaa kohtaa, toinen taas kuunnella tarinaa ja vastata kysymyksiin. Sama sisältö voi toimia molemmilla tavoilla, jos aikuinen ei kiirehdi etenemistä.

Tämä on hyödyllistä myös sisarusten kanssa. Toinen voi pitää laitetta ja selittää kuvia, kun toinen tekee kosketukset. Tehtäviä voi vaihtaa kesken seikkailun, jolloin osallistuminen ei riipu siitä, kuka osaa käyttää näyttöä nopeimmin. Tällainen vuorottelu tekee kokemuksesta yhteisen eikä muutu helposti yhden lapsen yksipuoliseksi laitehetkeksi. Jos lapset ovat eri-ikäisiä, vanhempi voi lukea ja nuorempi etsiä kuvasta kiinnostavia kohtia; kummankaan ei tarvitse tehdä täsmälleen samaa asiaa.

Jos lapsi ei vielä lue, aikuinen voi käyttää kuvia sanavaraston harjoitteluun. Hahmoista, suunnista, väreistä ja tapahtumien järjestyksestä voi keskustella ilman, että sovelluksesta tehdään oppituntia. Jos taas lapsi lukee jo sujuvasti, hän voi ottaa kertojan roolin ja yrittää ennustaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä antaa sisällölle enemmän käyttöarvoa kuin yksi nopea läpikäynti. Hyvä käytännön vinkki on pysähtyä ennen kosketusta ja pyytää lasta kertomaan, mitä hän arvelee tapahtuvan; vasta sen jälkeen voi kokeilla ja verrata arvausta siihen, mitä ruudulla näkyy.

Milloin tämä on parempi kuin tavallinen kuvakirja?

Ilmainen hinta tekee kokeilemisesta helppoa, mikä on tässä kategoriassa selvä etu. Perhe voi selvittää rauhassa, sopiiko tarinan rytmi ja vuorovaikutus lapselle ennen kuin käyttöön sitoutuu rahallisesti. Sovellus on julkaistu Androidille vähintään version 4.0.3 ympäristöön, joten se on lähtökohtaisesti suunnattu myös vanhempien laitteiden käyttäjille. Nykyisessä muodossaan versionumero on 1.6.

Vanha käyttöjärjestelmätuki ei kuitenkaan yksin takaa hyvää kokemusta jokaisella laitteella. Näytön koko, kosketuksen tarkkuus ja laitteen yleinen sujuvuus vaikuttavat siihen, tuntuuko tutkiminen luontevalta. Jos lapsi joutuu odottamaan reaktioita tai painamaan samaa kohtaa useita kertoja, ongelma voi tuntua sovelluksen ominaisuudelta, vaikka syy olisi vanhassa puhelimessa. Siksi kokeilussa kannattaa huomioida myös laite: jos kuvan yksityiskohtiin on vaikea osua, voi olla järkevämpää kokeilla tablettia kuin päätellä heti, ettei interaktiivinen tarina sovi lapselle.

PEGI 3 -ikämerkintä kertoo, että sisältö on tarkoitettu hyvin nuorelle yleisölle. Se auttaa rajaamaan odotuksia: kyse ei ole jännittävästä seikkailupelistä, jossa olisi voimakasta toimintaa tai vaikeita pulmia. Vanhemman kannattaa silti arvioida lapsen yksilöllinen tapa reagoida ääniin, kuvallisiin muutoksiin ja uusiin tarinatilanteisiin, koska ikäraja ei kerro, miten jokainen lapsi kokee sisällön. Jos lapsi on arka uusille tilanteille, ensimmäinen yhteinen katselukerta antaa paremman kuvan sopivuudesta kuin ikämerkinnän perusteella päättäminen.

Jos tarvitset sovelluksen pitkälle automatkalle, jossa lapsen pitäisi pärjätä täysin ilman aikuista, valitsisin mieluummin tuotteen, jossa navigointi ja eteneminen ovat erityisen yksiselitteisiä ja sisältöä on paljon. Jos taas haluat lyhyen yhteisen lukuhetken, CCC:n lähestymistapa on järkevämpi. Se toimii parhaiten silloin, kun käyttöä ei mitata pelkästään minuuteissa vaan sillä, syntyykö tarinasta keskustelua. Tavallinen paperikirja on parempi, jos halutaan päästä ruudusta eroon tai lukea ilman kosketusnäytön houkutusta; tämä sovellus taas sopii, kun kuvien tutkiminen ja pieni osallistuminen ovat osa tarkoitusta.

Rajattu tarina on sekä vahvuus että raja

Ensimmäinen rajoitus on sisällön luonne. Interaktiivisuus ei automaattisesti tarkoita runsasta tekemistä. Jos lapsi odottaa rakentelua, vapaita valintoja tai monia erilaisia pelimekaniikkoja, satukirjamainen eteneminen voi tuntua nopeasti liian kapealta. Sovellus kannattaa nähdä yhtenä tarinakokemuksena, ei yleisenä pelikeskuksena. Juuri rajattu muoto voi kuitenkin olla etu perheelle, joka haluaa välttää pitkän valintojen ja valikoiden selaamisen ennen kuin yhteinen tekeminen alkaa.

Toinen rajoitus liittyy aikuisen rooliin. Vaikka lapsi voi tehdä paljon itse, kaikki käyttäjät eivät välttämättä ymmärrä heti, mihin koskea tai miten tarina jatkuu. Tämä ei ole suuri ongelma yhteisessä käytössä, mutta itsenäistä käyttöä suunnittelevan perheen kannattaa kokeilla sovellusta ensin. Samalla voi huomata, tarvitseeko lapsi suuremman näytön tai sanallisia vihjeitä. Jos aikuinen joutuu selittämään jokaisen vaiheen, sovellus ei ehkä sovi juuri siihen hetkeen, jolloin lapsen pitäisi viihtyä yksin.

Kolmas asia on saavutettavuuden vaihtelu. Kuvallinen tarina voi auttaa lasta, jolla on vaikeuksia pitkän tekstin kanssa, mutta se ei ratkaise kaikkia näön, kuulon, motoriikan tai tarkkaavuuden haasteita. En pitäisi sovellusta automaattisesti sopivana apuvälineenä. Sen sijaan ajattelen sitä joustavana materiaalina, jota aikuinen voi sovittaa lapsen tarpeisiin esimerkiksi lukemalla, hidastamalla ja vuorottelemalla. Jos lapsi ei löydä näytöltä olennaisia kohtia tai kosketus tuntuu hankalalta, on parempi etsiä selkeämmin juuri hänen tarpeisiinsa suunniteltu vaihtoehto.

Myös käyttöympäristö vaikuttaa enemmän kuin ensikokeilussa saattaa ajatella. Kirkas valo voi heikentää kuvien erottamista, heiluva laite vaikeuttaa osumista ja taustamelu vie huomiota tarinasta. Paras tulos tulee, kun laite on tukevasti käsissä tai pöydällä ja lapselle annetaan aikaa tutkia ilman kiirettä. Tämä on pieni käytännön järjestely, mutta se muuttaa kokemusta yllättävän paljon. Jos lapsi alkaa painella ruutua nopeasti vain päästäkseen eteenpäin, aikuisen kannattaa kokeilla rauhallisempaa paikkaa ja lyhyempää yhteistä hetkeä ennen kuin tekee johtopäätöksiä kiinnostuksesta.

Mitä käyttäjäluvut kertovat – ja mitä eivät?

Yoozoo Ltd:n sovellus on saavuttanut yli satatuhatta asennusta, joten kyse ei ole aivan tuntemattomasta kokeilusta. Arvosana on 3,8 noin seitsemänkymmenen arvion perusteella, ja kirjallisia arvioita on kymmenen. Näitä lukuja tulkitsen maltillisesti: kiinnostusta on ollut, mutta yleisön koko ei vielä kerro, sopiiko kokemus juuri sinun lapsellesi. Minusta käytännön kokeilu on tässä paljon hyödyllisempi kuin pelkkä keskiarvon tarkastelu, sillä lapsen ikä, lukutapa ja kärsivällisyys vaikuttavat kokemukseen tuntuvasti.

Olennaisempaa on, että sovellus tarjoaa selkeän vaihtoehdon tavalliselle sarjakuvan lukemiselle. Se ei yritä korvata kaikkia lasten pelejä tai kirjoja, vaan tuo yhden tarinan kosketusnäytölle. Kun sen ottaa käyttöön tässä roolissa, odotukset pysyvät realistisina ja vahvuudet tulevat paremmin esiin. Jos yhden tarinan pariin palaaminen tuntuu lapsesta luontevalta, se voi riittää mukavaan yhteiseen hetkeen; jos hän etsii jatkuvasti uutta sisältöä, sovelluksen rajattu luonne tulee todennäköisesti nopeasti vastaan.

Jos lapsi pitää itseohjautuvasta tutkimisesta, eläinhahmoista ja yhteisestä lukemisesta, suosittelen kokeilemaan sitä. Jos taas tärkeintä ovat tekstin suuri koko, erittäin tarkat säätömahdollisuudet, loputon sisältö tai täysin itsenäinen käyttö, etsisin toisenlaisen vaihtoehdon. Tässä tapauksessa parempi valinta voi olla tavallinen digitaalinen kuvakirja, selkeästi ohjattu lastenpeli tai saavutettavuusasetuksiin painottuva lukusovellus. Valinta riippuu siitä, kaipaako lapsi ennen kaikkea tarinaa, pelattavaa vai mahdollisimman itsenäistä käyttöä.

Kenelle tämä pieni seikkailu kannattaa ottaa kokeiluun?

Suosittelen CCC: Call of the Giant Eaglea perheelle, joka haluaa kokeilla tarinallista ja kosketuksella tutkittavaa sovellusta ilman ostokynnystä. Se on parhaimmillaan aikuisen ja lapsen yhteisenä hetkenä, jossa lapsi saa tehdä havaintoja ja päätöksiä omaan tahtiinsa. Sen avulla voi myös tehdä tavallisesta kuvien katselusta keskustelevaa ja osallistavaa. Erityisen hyvä käyttötapa on antaa lapsen ensin kertoa, mitä kuvassa huomaa, ja vasta sitten auttaa häntä kokeilemaan, miten tapahtumat jatkuvat.

En suosittelisi sitä ensisijaiseksi valinnaksi lapselle, joka kaipaa paljon haastetta, kilpailua tai vapaita pelimaailmoja. En myöskään lupaisi, että se ratkaisee erityistarpeisiin liittyvät käyttöongelmat ilman kokeilua. Saavutettavuuden kannalta sen vahvuus on mukautettavassa käyttötavassa, ei erikoisasetusten määrässä. Jos tavoitteena on lapsen pitkä itsenäinen viihdyttäminen tai monipuolinen lukukirjasto, vaihtoehtoinen sovellus tai paperinen kirja vastaa tarpeeseen paremmin.

Lopputulokseni on myönteinen mutta rajattu: tämä on lempeä digitaalinen satukirjakokemus, jonka arvo syntyy yhteisestä tutkimisesta. Ilmaisena sovelluksena se on helppo ottaa testiin, ja PEGI 3 -merkintä sopii sen lapsiystävälliseen lähtökohtaan. Kun käyttöympäristö, laitteen koko ja lapsen oma tapa osallistua otetaan huomioon, se voi tarjota mukavan pienen seikkailun. Sitä ei kannata ladata odottaen täysimittaista peliä, vaan juuri siksi, että se tekee yhdestä tarinasta hieman elävämmän. Jos tämä rajattu, rauhallinen tapa yhdistää kuvat ja osallistuminen kuulostaa perheellenne sopivalta, kokeilu on luonteva tapa selvittää, innostuuko lapsi sen parissa tutkimaan ja kertomaan.